Loka-joulukuussa 1941 Medvezhegorskin liepeillä oli alkanut kiivaita taisteluita ylivoimaisia vihollisjoukkoja vastaan. Joulukuun 5. päivänä neuvostojoukkojen oli lähdettävä Medvezhegorskista, vetäydyttävä jäätä pitkin Povenetsinlahden itärannalle ja aloitettava puolustus uusissa asemissa. Tästä hetkestä lähtien alkoi Medvezhegorskin sekä Medvezhegorskin alueen osan, Zaonezhye mukaan lukien, miehitys.
Miehitysviranomaiset perustivat kuntia entisten kyläneuvostojen alueille. Jokaisessa seurakunnassa oli komendantti, maaosaston päällikkö ja huoltopäällikkö. Komentajalla oli käytössään poliisikomppania.
Komendantti johti kaikkea alueen taloudellista, hallinnollista ja sotilaallista elämää: hän rekisteröi väestön, myönsi asiakirjoja, takavarikoi elintarvikkeita, karjaa, rehua jne. Kylissä ja kaupungeissa komentajat käyttivät valtaansa päälliköiden kautta.
Miehityksen alussa väestöltä takavarikoitiin karja ja maataloustyökalut. Hevosia ja karjaa pidettiin julkisissa pihapiireissä, mutta talonpojat saivat ottaa 1/4 omien lehmiensä maidosta. Myös vilja- ja perunasadot takavarikoitiin Suomen armeijalle, ja paikalliset saivat vastineeksi niukan kahden viikon annoksen. Sotilaat kävivät ovelta ovelle keräämässä heille myönnetyn kiintiön ylittäviä elintarvikkeita.
Väestön liikkumista pisteiden välillä rajoitettiin. Kussakin tapauksessa oli saatava päällikön lupa ja passi. Kahdeksan jälkeen iltapäivällä kaikki liikenne pysähtyi. Partisaaniprikaatin tammikuussa 1942 tekemän hyökkäyksen jälkeen, jolloin Iso Klimenetskin saari oli partisaanien hallussa useita päiviä, lähes koko Onegojärven rannalla sijaitsevien kylien väestö vietiin Petroskoin keskitysleireille, joita oli kuusi. Saapumisen jälkeen kaikki saivat nälkäannoksen – 150 grammaa jauhoja henkilöä kohti.
Miehityksen aikana Zaonezhjessä ei ollut venäläisiä kouluja, ja lähes kaikki 14-15-vuotiaat lapset joutuivat palvelemaan leireillä.
Syksyllä 1942 ja 1943 noin 200 ihmistä tuotiin Petroskoin keskitysleireiltä työskentelemään sadonkorjuualueelle. Heidän työpäivänsä oli 10 tuntia. Pienimmästäkin työstä poikkeamisesta rangaistiin koivuilla. Suomalainen työnvalvoja rankaisi henkilökohtaisesti ruumiillisesti jopa naisia ja lapsia.
Miehitetyssä Zaonezhjessä osakeyhtiö WAKO järjesti puunhakkuuta ja -kauppaa, keräsi ja kuljetti Suomeen asukkailta takavarikoituja elintarvikkeita ja rehua. Yritys järjesti myös kalastuspartioita Lipovitsyn, Vigovon ja Sychin kylistä. Jotkut zonezhiläiset valmistivat polttopuita, jotka vietiin Petroskoihin.
Zaonezhskin alue vapautettiin 19. kesäkuuta 1944. Kesäkuun 24. päivänä 1944 vapautettiin myös Medvezhegorskin kaupunki. Medvezhegorskin vapauttamisen jälkeen neuvostojoukot suuntasivat operaatiosuunnitelman mukaisesti länteen, kohti Chebino – Mianduselga – Porozeroa.
